Pyöräilyä Pölläkkä Teamin kanssa kesäisissä maisemissa.
Vakituisesti mökillä asuvana on tullut ajeltua ystävän kanssa täällä pohjoisen Kauppilan maisemissa kohtalaisen pitkiä pyörälenkkejä, mm. "Läämingin ympäriajo" ja Murtoisen/Kylmämäen, sekä Hankasalmen asemalle, mutta kuten tiedetään maisemat tuleva tutuiksi, eikä samoja reittejä tee mieli ajaa vuodesta toiseen. Mökkinaapuri myi mökin tänä keväänä, eikä siten ole enää "kirittämässä" minua tai peesissä takanani. Koin keväällä haikeutta menneistä vuosista ja siitä, että jatkossa joudun pyöräilemään yksin. Suurin osa vanhoista mökkiläisistä tulee mökille ja puuhastelee siellä, tai ei liiku aktiivisesti esti enää.
Niinpä kutsu Whatsapp ryhmän kautta Pölläkkä Teamiin tuli kuin tilauksesta minulle. Olen jo parin vuoden ajan kaivannut vaihtelua reitteihin, joita olen polkenut, mutta "ulkopuolisena" on haastavaa keksiä reittejä muualta kuin isompien teiden varsilta. On se vähän vaarallistakin ajaa yksin kun rekat porhaltaa ohi - ryhmä näkyy paremmin. Pekka puuha miehenä hommasi meille näyttävät Pölläkkä Team paidat. Ne herättävät huomiota yksinkin ajaessa, mutta varsinkin ryhmä ajossa. Se, joka ei meitä havaitse, ei tarvitse korttia enää.
Itse en päässyt ensi kerroilla mukaan kun tuo alkukesä on juhlien aikaa. Harmitti vietävästi kun en päässyt noille parille eka reitille, ne olivat minulle uusia. Luin viestejä mukana olleilta ja palautteet ryhmässä kertoivat liikunnan ilosta ja yhteishengestä. Siitä rohkaistuneena ilmoittauduin mukaan seuraavalla viikolla ja kuinkas kävikään - tunsin heti kuuluvani joukkoon, vaikka en tuntenut juuri ketään porukasta. Iloinen mieli ja välitön tunnelma auttoi minuakin sulautumaan porukkaan. Pekasta tuli se kokoava voima meille johon saimme ja saamme olla yhteydessä, jos jokin seikka askarruttaa.
Pekka teki ison työn kun hän joka viikko suunnitteli reitit, kartat ja matkan pituuden ja lähetti ne meille etukäteen. Niiden avulla jokainen saattoi sopeuttaa matkan itselle sopivaksi kunnon ja ajankäytön suhteen.
Kesän retket näytti sen, että Pekka, Anneli ja Keijo, "paikalliset aborginaalit" tuntevat Pölläkänmäen seudun ja sen ympäristön historiaa. Ensi retki, jossa minä olin mukana oli täällä Läämingin ja Kaiturin maisemissa, josta ajettiin poikki Isonkiventienkautta Huumarjoen yli Kaiturinmäentielle ja lopulta Rauhantien kautta takaisin Kauppilan tielle. Tuolla reissulla opin uuden lyhyemmän reitin, jossa ei tarvitse ajaa aina Lääminki järven ympäri. Itse palasin lyhintä reittiä, mutta toiset jatkoivat siitä poikki Tikanojantille ja ajoivat siitä Kihlakallion kautta Hankasalmen tielle.Toinen kerta oli pyöräily Lihasaareen, jossa Anneli tarjosi nokipannukahvit. Lihasaari jo nimenä herätti kysymyksiä - mistä tuo saari on saanut nimensä? Onko siellä ollut lihoille säilytyspaikka talvisin, vai onko siellä ollut salakaatopaikka, vai onko sinne viety lampaat kesäksi ja kenties teurastetty osa siellä, vai mistä tuo nimi. Paikka on lienee niin vanha ja kauan käytössä ollut, että sen alkuperäistä tarkoitusta ei taida tietää kukaan vedenpitävästi. ?? Minulle ja ystävilleni Pynnölän saaresta jäi tosi hyvät fiilikset reissusta ja rupattelu hetkestä siellä. Toiset kääntyivät takaisin Passarille, mutta Laitiset, minä ja ystäväni täältä, pyöräilimme tuolloin Rutakosken kautta takaisin Läämingin maisemiin - minulle taisi tulla mittariin tuolloin 37 km. Seppo kertoi sen seudun historiaa polkiessamme kohti koulun tienhaaraa. Olen saanut olla muutaman kerran hirvipeijaisissa mm. Laitisen tiloissa ja kun olen kiinnostunut historiasta, oli kiva kuulla elämänmenoa Koittilan kulmilta menneiltä ajoilta. Taisi Kirsi nähdä, että nesteet/suolat ovat loppumatkasta vähissä kun tarjosi minulle erotessamme vichy pullon mukaan. Myöhemmin se tulikin tarpeeseen, sillä lämpöasteita oli 30 pintaan iltapäivään mennessä ja nestehukka vaani, vaikka pidimme taukoa ja tankkasimme välillä. Kiitos siitä Kirsille!
Kesän kolmas lenkki kai oli, kun ajelimme Kutemajärven maisemiin, joka oli minulle ihan uusi reitti. Siellä kävimme laavulla, jossa oli käsityötaidetta. Harmi vain, että taiteilija itse ei ollut kertomassa töistään. Kädentaidon ja ideoinnin yhteiskäytöllä syntyy monia käytännöllisiä tavaroita - sen saimme huomata. Jatkoimme siitä taas minulle uutta reittiä, poikki Valkeaselästä ja saavuimme takaisin Hankasalmen tielle, josta jatkoimme kohti Koittilaa.
Mieleen painuvan retken maalaismaisemiin teimme kun ajelimme Vanha-Huiskolaan ja saimme käydä todella vanhassa pihapiirissä, jossa on pystyssä vieläkin 1700- luvulta oleva navetta/talli. Kiitos siitä isäntäväelle! Talo on toiminut kievarina aikana, jolloin sotilaat liikkuivat uskomattoman pitkiä matkoja hevosilla ja tarvitsivat yösijaa ja muonitusta. Aika ei ollut tuolloin kortilla, kuten nyt - ja voin kuvitella, että tässä talossa viivyttiin ja viihdyttiin. Aivan ihana paikka!!
Henkeäsalpaavan kaunis reitti oli sekin, kun ajelimme Martinmäen kautta Kotimäentielle. Siellä jouduimme taluttamaan pyörää ehkä parisataa metriä, jota muutaman kerran näillä reissuilla jouduimme kesän mittaan tekemään. Metsäpolun jälkeen nousimme korkealle Hokkasenmäelle, josta näkyi kauas ja kaikki. Keijo ja Pekka tunsivat mäet mm. Pölläkän mäki ja Ruokosenmäen huiput. Upea näky kerrassaan!! Siitä laskeuduimme metsittynyttä polkua pitkin keskelle metsää - mutta sitten saavuimme Myllyn keitaalle. Aivan kuin olisi tullut erämaasta lähteelle, jossa vesi virtasi ja nurmi viheriöi. Ja ihan keskellä ei mitään yks´` kaks tällainen keidas!!! Lenkki jatkui vielä Koittilan kautta - Keijon ja Sirpan kauniin pihapiirin ohi ajaen takaisin Passarille.
Kesä tuo omat haasteensa jokaiselle ja niinpä porukka harveni syksyä kohti. Jatkoimme pyöräretkiä pienemmällä porukalla. Kunto oli noussut - ainakin itsellä ja niinpä matkatkin pitenivät - maisemien katselua unohtamatta.
Loppukesän huipennus oli kun pyöräilimme Passarilta Hankasalmen kirkolle. Jo alkumatkasta "pojat" saivat huoltaa meikäläisen pyörää. Ilmaa renkaisiin, satulan asennusta ja pyörän sarvien asennusta. Hävetti, etten ollut muistanut huollattaa pyörää jo kotona. Poljimme Ruokoniemen leirintäalueelle, jossa pysähdyimme kahville ja jäätelölle. Maiseman kauneudesta ja hyvästä fiiliksestä nauttien päätimme jatkaa matkaa ja ajaa Kuuhankaveden ympäri. Kova reissu meikäläiselle 7-vaihteisella ajaessa, kun kaikilla muilla oli joko sähköavusteiset, tai ainakin vaihteita enemmän. Vastatuuli puhalsi ja pientä tihkuakin pukkasi - mutta jälleen kerran porukkahenki nousi kehiin. Hitaamman (minun) tahdilla edettiin ja aina joku polki rinnalla pitäen juttua yllä. Siinä se hankala matkakin taittui ja lopulta tultiin 9-tielle ja Ristilän kautta asemalle. Siinä kohtaa porukka hajosi. Osa jatkoi Hankasalmen tien kautta kotiin, mutta minä ja Pekka "oikaistiin" Rutakosken/Kauppilan tietä kotiin. Meikäläisen käsivarret ja sormet puutuivat niin, että sormet olivat vielä pari päivää sen jälkeen tunnottomat.
Kiitos vieläkin teille pyöräilyn ritarit - Pekka, Keijo ja Erkki, jotka tuolla reissulla tsemppasitte minua. Pekka "huoltajana" ei jättänyt yksinäistä kotimatkalle, vaan lähti rinnalle polkemaan. Ritva oli tiimissä myös mukana naisenergiaa jakaen. Uskoisin, että reissu oli hänellekin haastava, sillä kilometrejä tuli paljon. Meille Pekan kanssa 60 km ja Erkille lienee tullut reilut 75 km ja Keijolle hulppeat 85 km.
Se viimeinen haaste tälle kesälle oli kisa Hankasalmen asema/vastaan kirkonkylä. Teemu Pekanpoika nuorena ja vahvana miehenä polki useamman kierroksen ja enimmät kilometrit, Pekka; Keijo ja Erkki hyvinä kakkosina meistä. Minä ja Ritva sekä Leila Vuorinen- Siiskonen (ehkä joku muukin, jota en tunne vielä) poljimme oman osuuteemme kisassa. Kuulin, että meidän panoksella asema voitti tällä kertaa. Hyvä me!!
Lopuksi on todettava, että kannatti liittyä tiimiin. Opin uusia reittejä, kuulin historiaa ja sain uusia kavereita pyöräilyn merkeissä. Mahtava paketti, jota työstää pitkään, eikä kaikkea pysty omaksumaan kerralla mitenkään. Yritän talven mittaan saada lisää porukkaa täältä osallistumaan ensi kesän retkille hyvällä kokemuksella tältä kesältä. Muutama uusi mökkiläinen kyseli jo ryhmästä, mutta pari eka vuotta mennee paikoilleen asettumiseen ja vasta sitten ehkä jaksaa kiinnostua ympäristöstä. Oletuksena on, että tämä kesä ei ollut ainutkertainen kokeilu, vaan pyöräilystä tulee yksi tapa yhdistää paikallista väkeä ja mökkiläisiä.
Hyvää syksyä ja lumisia talven reittejä odotellessa.
Aila Saviainen Läämingin rannoilta
Vakituisen pyöräilijän mietteitä
Pyöräilykesä 2021 on koettu Pölläkän pyöräily ”Team Pölläkässä”.
Toukokuussa 1.5.2021 alkoivat jo kolmantena kesäkautena Pekka Laukkarisen vetämät yhteiset pyöräretket. Yhteisiä pyöräilyreissuja kertyi kuluneen kauden aikana 15 kertaa. Retkiin osallistujia paikkakuntalaisten lisäksi oli ympäri Suomen lomanviettäjien sekä kesä-Kangasniemeläisten muodossa. Hankasalmi, Kangasniemi, Kangasniemen kirkonkylä, Pieksämäki, Vaajakoski, Jämsä, Jyväskylä, Helsinki olivat ainakin edustettuina ja joitakin paikkakuntia saattoi vielä jäädä mainitsematta. Pekan johdolla Pölläkän pyöräilijät tutustuivat useana lauantaina paikkakuntaan pyöräillen retkien ulottuessa välillä lähikuntienkin puolelle.
Pyöräreissuilla tulivat tutuksi mm. monet paikkakunnan matkailukohteet, vanhat historialliset asuinpaikat, kauniit luontokohteet sekä hauskasti kylien väliset kiemurtelevat polkureitit. Retkien teemoina oli lauseet ” ei matka tapa vaan vauhti ” ja ” sinne pyörällä pääsee, minne kävellenkin”. Yhdessä kohdattiin retkien rasitukset toisiamme iloisesti tsempaten.
Joitakin otteita Pölläkän pyöräilykesästä: ”Juhannuspäivän pyöräilyssä Lihasaaressa nautittiin Annelin keittämää kahvia marjapiirakalla. Venekosken Kuuhankaveden kiersi leppoisaan tahtiin pieni pyöräilyporukka, taukoa pidettiin Hankasalmella rantakahvilassa kahvin ja jäätelön kera. Retkellä nautiskeltiin hienoista rantamaisemista sekä suurista viljavainioista.
Hankasalmen puolella olevalla Silmämäellä käytiin ihailemassa maisemia sekä laskemassa horisontissa siintävien mastojen määrää. Pieksämäen puolella Pitkäsmäentiellä oleva valtava maantien nousu pakotti pyöräilijät pois satulasta samoin kuin tarinan mukaan olivat joutuneet nousemaan matkustajat pois vanhan ajan linja-autosta.
Valkeaselän kierroksella käytiin tutustumassa Ville Nyyssösen taideteoksiin.
Puulan pyöräilyssä Kangasniemellä Team Pölläkkä taustaisia henkilöitä oli edustamassa lähes 10 henkilöä. Hankasalmen asema kilvoitteli suoritusten määrästä Hankasalmen kirkonkylän kanssa saaden teamistamme melkoisesti vahvistusta. Asema on osalle lähin palvelukeskus, jossa käydään asioilla.
Pyöräilyssä yhdistyivät kuntoilu ja mukava yhdessäolo sekä näkyvyyttä lisäsi pyöräretkillä oranssiset Team Pölläkkä-paidat. Vuoden 2022 pyöräilyreissuja odottaakin innolla monta Pölläkän pyöräilijää.
-------
Kiitos kaikille kesällä 2021 pyöräilyporukassa mukana olleille. Keväällä 2022 pyöräilykausi avataan pe 13.5.2022 klo 18 Passari Pubilta!